Rakkaustarinamme - lapsen harrastuksesta vihille


Poikani suuri haave oli päästä ajamaan kartinkia. Keväällä 2016 kävimme vesitornilla kahvilla, jossa oli mainos WW-Kartingista. Soitin heti seuraavana keskiviikkona, jolloin ajoja oli, josko voisimme tulla poikani kanssa kokeilemaan. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.  Ajattajina toimi kaksi miestä, joista toinen oli Mikko, tuleva mieheni.




Kuinka ollakaan, meidän keskiviikot täyttyivät kesän  ajan Varkauden moottoriurheilukeskuksella. Alkoi meidän perheen karting harrastus. Meistä tuli "karting-tiimi", johon kuului poikani, äitini ja muut ajamassa käyneet allekirjoittaneen lisäksi. Porukkamme hitsautui yhteen ja näimme tiimimme kanssa myös pikkujouluissa, joihin olimme järjestäneet ohjelmaa, uintia ja ruokailun. Muistan kerran kysyneeni äidiltäni, että onkohan tuo Mikko varattu. Ei sillä että kiinnostaisi, mutta muuten vaan. Äitiäni nauratti, mutta asiahan ei meille selvinnyt.



Karting- tiimiläiset


Oli poikani syntymäpäivät helmikuussa 2017, joihin pyysin Mikkoa poikineen käymään, kuten muitakin karting tiimiläisiä. Mikko kertoi eronneensa entisestä naisystävästään. Talvella 2017 minä lopetin aiemman parisuhteen, jota oli kestänyt vain muutama kuukausi.

Latasin Tinderin. Olihan minunkin nähtävä tuo hienous. Muutamien kanssa juttelin, mutta muutoin aika vähälle jäi. Mikon kanssa "mätsättiin" kyllä ja muutama viesti vaihdettiin.

Alkoi uusi kartinki kausi, vuosi 2017. Mikko kertoi minulle, että hän oli katsonut, että tulen avajaisiin yksin ja lasten isä toi lapset. Hän laskeskeli, josko olisin illalla liikenteessä. Oli vappuaaton aatto. Ja minähän olin liikenteessä. Ystävän luona illalla saunottiin, kun Mikolta tuli viesti, että liikummeko sinä iltana johonkin. Ja olimmehan me liikkumassa.
Ystäväni sanoi, että voisiko Mikosta olla minulle miestä? Naurahdin, että ei! Olemme vaan kavereita.

Suuntasimme kohti Lännentietä. Siellä tapasimme muitakin ystäviä, Mikko liittyi seuraamme.
Matka jatkui Rammariin, Mikko takakontissa pienenä miehenä (190cm) istuen. Siellä tanssittiin, juteltiin ja Mikko pelaili biljardia ystäväni kanssa. Lähdimme yhtä matka kotiin, mutta menin omaan kotiini yksin. Suudelma Mikolta jäi kuitenkin mieleen. 👄





Aloimme viestitellä hyvin paljon ja seuraavana viikonloppuna sovimme tapaamisesta. Lauantaina 6.5.2017 meillä oli treffit. Menin Mikon luo ja siitä yhdessä jatkoimme matkaa Next Stepiin, jossa esiintyi Stepa. Vietimme illan ja yön yhdessä. Aamulla olin lähdössä Mikon luolta, mutta istahdin kuitenkin vielä sohvalle ja Mikko pisti päänsä syliini.
Siinä hetkessä oli jotain maagista. Ihan kuin joku olisi iskenyt päähäni kaulimella. Päähäni iski ajatus, että tuo on se mies.Tuo on se oikea. Hänen rinnallaan tulen joku päivä sanomaan tahdon. Säikähdin ajatustani ja en tietenkään ääneen sitä sanonut, mutta mietin, että no jopas on ajatukset. Samassa kuitenkin tajusin, että usea ihminen oli sanonut, että sen tuntee kun löytää Sen Oikean. Voisiko tämä olla sitä? Ai Mikko vai? Sekin tuli mieleeni, että moni oli sanonut rakkauden tulevan yllättäen, täysin yllättäen, täysin odottamattomalta taholta.

Hullaannuin täysin, ihastuin sydämeni kyllyydestä. Olin lähestulkoon sekaisin onnesta ja rakkaudesta. Samalla kuitenkin pelkäsin, että entä jos Mikko ei olekaan samaa mieltä. Entä jos tunteeni ovatkin yksipuoliset. Saako tästä näpeilleen? Entä minun sinkkuajat, olisiko tämä sen väärti?

Tunteet eivät kyllä onneksi olleet yksipuoliset. Hullaantuminen oli molemminpuolista.
Olimme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä. Mietin, miten ihanaa onkaan, kun toinen ihminen voi olla niin samanlainen. Kiinnyimme toisiimme, rakastuimme. Ei nähnyt enää ketään muita...



 













Muutaman kuukauden kuluttua yhdessä oltuamme, aloimme miettiä yhteen muuttoa. Se oli kuitenkin aikaisintaan kesäkuussa 2018 mahdollista, jolloin vanhin lapseni lähtisi yläasteelle eikä kesken lukukautta tarvitsisi vaihtaa koulua. Lapsille oli kuitenkin hyvä antaa sopeutumisaikaa ja harkita muuttamista. Tammikuussa 2018 teimme päätöksen aloittaa remontti Mikon talossa ja muutaman kuukauden kuluttua muuttaisimme, reilun vuoden seurustelun jälkeen.

Rakkaus roihusi, talo remontoitui siinä sivussa. Koskaan ennen en ole ollut näin varma rakkaudestani ja sielunkumppanuudesta toiseen ihmiseen. Tätä tunnetta on vaan mahdoton selittää, koska ei ole sanoja. On vaan niin syvä rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne.💗💗
Ulkopuoliset tahot ovat onneamme yrittäneet pilata ja kapuloita laittaa rattaisiimme.  On ollut ilkeitä puheita ja valheita. Peli on ollut jopa likaisen makuista, mutta rakkaus on tämän kaiken kestänyt ja tehnyt meistä vahvan parin.
Kesällä alkoi sairasteluni hankaloittamaan elämäämme, mutta en olisi uskonut, että sekin on meitä vain vahvistanut. Yläkerran herra antoi minulle miehen suurella sydämellä, joka kantaa ja hoitaa minua niin etten ikinä olisi voinut kuvitella jonkun voivan olevan sellainen. Olen turvassa, olen kotona. 

Jouluaattona 2018 kesken saunomisen olimme sanan virallisessa merkityksessä alasti toistemme edessä. Mikko  polvistui ja kysyi, haluaisinko mennä naimisiin hänen kanssaan, koska hän haluaa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Eipä tarvinnut vastausta kauaa miettiä.  Kyllä, kyllä minä haluan. 💓💗



 Korona muutti hivenen suunnitelmiamme, mutta 4.9.2021 sanoin alttarilla Tahdon tuolle rakkaalle miehelleni 💓💓










Kommentit

heidi sanoi…
Voi Jenni <3
aivan mahtavaa, ja sinä olet tämän ansainnut tai siis te molemmat :) haleja!