Missä ystävät, kun sairastaa?
Ystävyys…
(kirjoitettu alkuperäisesti 14.9.2018)
Mennyt kesä ja syksy oli hyvin vaikea ja raskas. Useita kertoja mietin, mikä elämäni tarkoitus on. Kymmeniä sairaalakäyntejä…mietin vain miksi, miksi minä nyt kun elämä näytti vihdoin kaunista puoltaan. Oloni oli välillä kuin löysässä hirressä roikkuisi ja on vieläkin. Olin lähes koko ajan toisten ihmisten varassa. Joka kerta kun makasin ambulanssissa, mietin kuolemaa, haluamatta. Pelkäsin, etten pääsisi enää kotiin perheen ja läheisteni luokse. Pelkäsin kuolemaa. Paljoa muita muistikuvia minulla ei kesästä ja alkusyksystä olekaan. En päässyt nauttimaan ihanasta kesästä ja lämmöstä. Mutta en ole katkera, toivon ja uskon nyt, että tulee kesiä kun niin voin tehdä ja ehkä kaikelle löytyy tarkoitus jossain vaiheessa.
Sen minkä varsin hyvin muistan, on läheiset, jotka olivat tukenani, kysyivät vointiani, vaikkeivat välttämättä saaneet edes vastausta. Puolisoni, täysin korvaamaton tuki ❤️. Hänelle tämä oli varmasti vielä vaikeampaa ja raskampaa. Olin niin sanotusti poissa pelistä monta viikkoa, jolloin kaikki 4 lapsemme asiat, koti, koira ja kanien hoito kaatui hänen niskaansa. Sen lisäksi hän kävi töissä, kävi joka päivä sairaalassa luonani ja huoli oli varmasti melkoinen. Tuskin monikaan voi sitä edes käsittää, miten kovilla hänkin on ollut.
Sanotaan, että vaikeat ajat paljastavat todelliset ystävät. Allekirjoitan. Minulle selvisi se, ketkä todella ovat rinnallani, kun minä heitä eniten tarvitsen. Minulla on Ystäviä, jotka lähes päivittäin kysyivät vointiani. Ystäviä, jotka silloin tällöin kysyi vointiani, ystäviä, jotka eivät kertaakaan kysynyt miten minä tai puolisoni jaksaa ja jotain tältä väliltä. Ehkä näillä, jotka eivät kysyneet vointiani, oli elämässään vaikeita asioita tai vaikeuksia lähestyä. Mutta eivät kysyneet.
Jokainen viesti, jonka olen saanut, jokaisella on merkitystä ollut! Ihan jokaisella! Jotkut ovat laittaneet ❤️ ja se on jo minulle antanut valtavasti voimaa ja hyvää oloa. Se on ollut minulle merkki siitä, että olen ajatuksissa.
Minä ymmärrän ihmisten kiireet, mutta vaikka olisi kuinka kiire tai vaikeaa, kysyt läheiseltäsi, joka sinulle merkitsee, mitä sille kuuluu. Itselle kaikki työkiireet tai muut sellaiset tuntuvat pieniltä ongelmilta siinä hetkessä, kun taistelet elämästäsi.
Joskus saattaa joutua katumaan, ettei sitä pientä aikaa ollut. Liian monesti ihmiset ymmärtävät asiat sitten, kun on liian myöhäistä. Joku kerta sitä ihmistä ei enää ole keskuudessamme tai on muuten liian myöhäistä.
Minä olen onnekas ja kiitollinen. Minä sain valtavasti tsemppiviestejä ja ❤️. Minulle selvisi se, kehen voin luottaa täysin ja uskoa, että he ovat rinnallani. He ovat minun perhettäni. Voin luottaa, että he ovat paikalla, kun heitä eniten elämässäni tarvitsen. Olen onnellinen, että päästin irti kuvitelmistani ”ystävistä” ja iloitsen Ystävistä. Olen kyllä monet itkut itkenyt ”ystävien” vuoksi ja surutyöni asiassa tehnyt. Tosiystävät eivät saa ongelmia katoamaan. He ovat niitä, jotka eivät katoa, kun kohtaat ongelmia.
Näihin tunnelmiin 14.9.2018
Mennyt kesä ja syksy oli hyvin vaikea ja raskas. Useita kertoja mietin, mikä elämäni tarkoitus on. Kymmeniä sairaalakäyntejä…mietin vain miksi, miksi minä nyt kun elämä näytti vihdoin kaunista puoltaan. Oloni oli välillä kuin löysässä hirressä roikkuisi ja on vieläkin. Olin lähes koko ajan toisten ihmisten varassa. Joka kerta kun makasin ambulanssissa, mietin kuolemaa, haluamatta. Pelkäsin, etten pääsisi enää kotiin perheen ja läheisteni luokse. Pelkäsin kuolemaa. Paljoa muita muistikuvia minulla ei kesästä ja alkusyksystä olekaan. En päässyt nauttimaan ihanasta kesästä ja lämmöstä. Mutta en ole katkera, toivon ja uskon nyt, että tulee kesiä kun niin voin tehdä ja ehkä kaikelle löytyy tarkoitus jossain vaiheessa.
Sen minkä varsin hyvin muistan, on läheiset, jotka olivat tukenani, kysyivät vointiani, vaikkeivat välttämättä saaneet edes vastausta. Puolisoni, täysin korvaamaton tuki ❤️. Hänelle tämä oli varmasti vielä vaikeampaa ja raskampaa. Olin niin sanotusti poissa pelistä monta viikkoa, jolloin kaikki 4 lapsemme asiat, koti, koira ja kanien hoito kaatui hänen niskaansa. Sen lisäksi hän kävi töissä, kävi joka päivä sairaalassa luonani ja huoli oli varmasti melkoinen. Tuskin monikaan voi sitä edes käsittää, miten kovilla hänkin on ollut.
Sanotaan, että vaikeat ajat paljastavat todelliset ystävät. Allekirjoitan. Minulle selvisi se, ketkä todella ovat rinnallani, kun minä heitä eniten tarvitsen. Minulla on Ystäviä, jotka lähes päivittäin kysyivät vointiani. Ystäviä, jotka silloin tällöin kysyi vointiani, ystäviä, jotka eivät kertaakaan kysynyt miten minä tai puolisoni jaksaa ja jotain tältä väliltä. Ehkä näillä, jotka eivät kysyneet vointiani, oli elämässään vaikeita asioita tai vaikeuksia lähestyä. Mutta eivät kysyneet.
Jokainen viesti, jonka olen saanut, jokaisella on merkitystä ollut! Ihan jokaisella! Jotkut ovat laittaneet ❤️ ja se on jo minulle antanut valtavasti voimaa ja hyvää oloa. Se on ollut minulle merkki siitä, että olen ajatuksissa.
Minä ymmärrän ihmisten kiireet, mutta vaikka olisi kuinka kiire tai vaikeaa, kysyt läheiseltäsi, joka sinulle merkitsee, mitä sille kuuluu. Itselle kaikki työkiireet tai muut sellaiset tuntuvat pieniltä ongelmilta siinä hetkessä, kun taistelet elämästäsi.
Joskus saattaa joutua katumaan, ettei sitä pientä aikaa ollut. Liian monesti ihmiset ymmärtävät asiat sitten, kun on liian myöhäistä. Joku kerta sitä ihmistä ei enää ole keskuudessamme tai on muuten liian myöhäistä.
Minä olen onnekas ja kiitollinen. Minä sain valtavasti tsemppiviestejä ja ❤️. Minulle selvisi se, kehen voin luottaa täysin ja uskoa, että he ovat rinnallani. He ovat minun perhettäni. Voin luottaa, että he ovat paikalla, kun heitä eniten elämässäni tarvitsen. Olen onnellinen, että päästin irti kuvitelmistani ”ystävistä” ja iloitsen Ystävistä. Olen kyllä monet itkut itkenyt ”ystävien” vuoksi ja surutyöni asiassa tehnyt. Tosiystävät eivät saa ongelmia katoamaan. He ovat niitä, jotka eivät katoa, kun kohtaat ongelmia.
Näihin tunnelmiin 14.9.2018
-Jenni-
Kommentit