Hevoselämää- elämäni hevoset
Hevoset.
Olivat elämäni. Miten voisin edes selittää, miten paljon ne minulle merkitsivät. Ja miten voin olla kiitollinen siitä, että vanhempani mahdollistivat minulle sen harrastuksen. Ei sitä nuorena tyttönä pystynyt edes käsittämään...Muttei minulla kyllä ole sanoja kertomaan kiitollisuudestani. Olen nöyrä ja kiitollinen, minulla oli mahdollisuus johonkin noin hienoon ja upeaan.
Minua kuljetettiin tallilla, ostettiin poneja ja hevosia, käytettiin kilpailuissa, ostettiin varusteita, kilpailulupia ym ym. Lopulta vanhempani ostivat paikan, johon rakensivat tallin, jotta saan hevoset kotiin. Joka tytön unelma. Hevoset kotona.
Harrastus alkoi vuonna 1987, kun kävin Pieksämäen Mäenpään kartanon tallilla ratsastamassa tunneilla. Äitinikin kiinnostui ja alkoi käydä ratsastustunneilla. Tutustuimme tallilla toiseen äitiin ja tyttäreen, jotka haaveilivat ratsastuksesta ja yhteisestä hevosesta. Haaveilun ja etsinnän jälkeen tuloksena oli Lennox, joka soveltui kaikkien ratsastettavaksi.
Lennox
"Lenkku, Lenksu"
Lennox tuli meille v. 1988. Lennox oli, hieno, upea hevonen. Mahtava aloittelijoille.
Hieno luonne. Lennox oli aika iso hevonen 8-vuotiaalle, mutta niin vaan ensimmäisistä kilpailuistakin tuli ruusukkeet kotiin. Kilpahevoseksi sitä ei kuitenkaan ostettu, joten muutamat höntsäkisat sillä käytiin.
Koska Lennox oli vain ostettu harrastushevoseksi ja minulla alkoi mieli palaa kilpakentille esteratsastuksen osalta, oli uuden valmentajani Seppo Nietulan idea, ostaa oma kilpaponi.
"Minä synnyin tanskalaisessa tallissa v. 1983. Emäntäni antoi minulle nimen Lucas. Tunsin itseni pieneksi vauvaksi, vaikka halusinkin olla varttuneenpi. Vaikka se oli kauheaa, kasvoin kuitenkin isoksi poniksi, jonka säkäkorkeus oli 139,5 cm. Kun olin tarpeeksi vanha niin lähdin kaverini kanssa Suomeen. Minulle sitten kerrottiin, ettemme saa pitää nimiämme, koska Suomessa on niin paljon Lucaksia. Emäntäni päätti antaa minulle ja ystävälleni nimet erään englantilaisen maatalouslomittajan mukaan. Hänen nimensä oli Gwintodd. Ystäväni sai nimen Todd ja minä nimen Gwin. Tosin Lucaksen muistan paremmin.
En pidä paikallaan olosta...mottoni onkin: "kumipallona luokses pompin". Rakastan hyppäämistä! Eräs erityistaito minulla myös on. Esteen edessä on varsin mukavaa välillä vetää liinat kiinni ja niiata- lähtee ratsastaja kuin naton ohjus selästä. Taisin parhaillaan Jennin pudottaa 10 kertaa tunnin aikana selästä...on se pirun sisukas, kun aina takaisin kampesi. "
Meillä oli alkuvaikeuksien jälkeen erittäin voittoisa ja menestyksekäs ura. Pelkästään yhtenä vuotena (1993) 36 sijoitusta, joista voittoja 18. Ja yksi tyylikilpailukin voitettiin 😊
Silloin meitä valmensi Seppo Nietula ja Gwin oli Leppävirralla Männistön kartanolla.
Hieno luonne. Lennox oli aika iso hevonen 8-vuotiaalle, mutta niin vaan ensimmäisistä kilpailuistakin tuli ruusukkeet kotiin. Kilpahevoseksi sitä ei kuitenkaan ostettu, joten muutamat höntsäkisat sillä käytiin.
Koska Lennox oli vain ostettu harrastushevoseksi ja minulla alkoi mieli palaa kilpakentille esteratsastuksen osalta, oli uuden valmentajani Seppo Nietulan idea, ostaa oma kilpaponi.
Gwin
"Luukas"
En pidä paikallaan olosta...mottoni onkin: "kumipallona luokses pompin". Rakastan hyppäämistä! Eräs erityistaito minulla myös on. Esteen edessä on varsin mukavaa välillä vetää liinat kiinni ja niiata- lähtee ratsastaja kuin naton ohjus selästä. Taisin parhaillaan Jennin pudottaa 10 kertaa tunnin aikana selästä...on se pirun sisukas, kun aina takaisin kampesi. "
Meillä oli alkuvaikeuksien jälkeen erittäin voittoisa ja menestyksekäs ura. Pelkästään yhtenä vuotena (1993) 36 sijoitusta, joista voittoja 18. Ja yksi tyylikilpailukin voitettiin 😊
Silloin meitä valmensi Seppo Nietula ja Gwin oli Leppävirralla Männistön kartanolla.
Gwin alkoi käydä minulle pieneksi ja mikäli halusin edetä urallani, oli isompi poni vaihtoehto. Hevosta ei vielä edes ajateltu, koska Suomessa saa kilpailla 16-vuotiaaksi asti poniluokissa.
Tämä poni kaiversi sydämeeni ison jäljen.
Rocky Dan
"Däni"
Rocky Dan oli iso poni. Juuri ponin maksimikorkuinen.
Dännyli oli aivan ihana, rauhallisuuden perikuva poni. Däni tuli meille Vuohimäestä v. 1994. Oli aika siirtyä Gwinistä hivenen isompaan ajokkiin. Rocky Danillä oli jo tiedossa oleva SM-kulta, PM-pronssi, paljon voittoja ja sijoituksia kansalliselta tasolta, joten se oli paras mahdollinen opetusponi viemään minua eteenpäin.
Rocky Dan oli ylikiltti yksilö, joka rakasti rapsutuksia... melkein nukkui seisoaltaan auringonvalossa tai kun häntä rapsutti. Kun minulla oli vaikeaa tai olin surullinen, Däni laittoi päänsä kainaloon ja lopulta tökkäsi minua, että nyt ryhdistäydy, et ole yksin!
Opetit minulle paljon. Ratsastamisesta, välittämisestä ja kiintymyksestä. Hörisit minulle kun bussini tuli koulusta ja tulin kotiin... teit perunoita, kun pistit pääsi veteen.. kauhoit kuin olisit ollut matkalla jonnekin...mutta pelkäsit myös vedenpainnalla ollutta siitepölyä. Olit ystäväni, kun minua koulussa kiusattiin.
Voitimme kilpailuja, kuuluimme maajoukkue renkaaseen, kävimme Ruotsissa kilpailuissa ja meidät kutsuttiin kaksi kertaa HIHS:n eli Helsinki International Horse Showhun.
Tämä poni jäi sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. Poni täynnä kultaa. 💓
Hieno lady, diiva, arabitamma, joka kasvoi kehuista monta senttiä ja alkoi oikein esiintyä. Neito tuli minulle koulutukseen Tanskasta.
Dännyli oli aivan ihana, rauhallisuuden perikuva poni. Däni tuli meille Vuohimäestä v. 1994. Oli aika siirtyä Gwinistä hivenen isompaan ajokkiin. Rocky Danillä oli jo tiedossa oleva SM-kulta, PM-pronssi, paljon voittoja ja sijoituksia kansalliselta tasolta, joten se oli paras mahdollinen opetusponi viemään minua eteenpäin.
Rocky Dan oli ylikiltti yksilö, joka rakasti rapsutuksia... melkein nukkui seisoaltaan auringonvalossa tai kun häntä rapsutti. Kun minulla oli vaikeaa tai olin surullinen, Däni laittoi päänsä kainaloon ja lopulta tökkäsi minua, että nyt ryhdistäydy, et ole yksin!
Opetit minulle paljon. Ratsastamisesta, välittämisestä ja kiintymyksestä. Hörisit minulle kun bussini tuli koulusta ja tulin kotiin... teit perunoita, kun pistit pääsi veteen.. kauhoit kuin olisit ollut matkalla jonnekin...mutta pelkäsit myös vedenpainnalla ollutta siitepölyä. Olit ystäväni, kun minua koulussa kiusattiin.
Voitimme kilpailuja, kuuluimme maajoukkue renkaaseen, kävimme Ruotsissa kilpailuissa ja meidät kutsuttiin kaksi kertaa HIHS:n eli Helsinki International Horse Showhun.
 |
| HIHS:ssa saadut palkinnot. |
Tämä poni jäi sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. Poni täynnä kultaa. 💓
Bohemo Donna DK
"Donna"
Kun koulutus oli saatu päätökseen, Donna lähti Tampereelle Larsenin Pekan valmennettavalle. Samassa kyydissä kotiimme tuli hullunkurinen, kekseliäs
Toke Dk.
Toke Dk.
Toke Dk
"Toke"
Toke oli erittäin uljas, Hannoverin ja Trakehnerin risteytys, mutta myös meidän perheen viihdyttäjä.
Toke oli varovainen uusissa tilanteissa, mutta ylväs ja jalo. Kapasiteettia sillä oli hypätä vaikka minkä verran. Kilpailuissa hän oli elementissään ja voitimmekin paljon kilpailuja.
Kotona hän harrasti diskoilua (rämppäsi valonkatkaisijaa turvallaan). Jos boksin ovea ei laittanut tietyllä tavalla kiinni, hän oli kuin Houdin ja päästi itsensä tallissa vapaaksi. Etsimme riimuja, sankkoja ym irtilähteviä tavaroita, kunnes saimme tuon voron kiinni. Se oli Toke, joka ne viskeli naapureiden pihoille ja pitkin ojia. Äiti sitten osti hänelle ihkaoman hevosten terapiapallon ja sitä Toke rakasti yli kaiken 💓. Löytyi sekin jos mistäkin välillä.
Kotona hän harrasti diskoilua (rämppäsi valonkatkaisijaa turvallaan). Jos boksin ovea ei laittanut tietyllä tavalla kiinni, hän oli kuin Houdin ja päästi itsensä tallissa vapaaksi. Etsimme riimuja, sankkoja ym irtilähteviä tavaroita, kunnes saimme tuon voron kiinni. Se oli Toke, joka ne viskeli naapureiden pihoille ja pitkin ojia. Äiti sitten osti hänelle ihkaoman hevosten terapiapallon ja sitä Toke rakasti yli kaiken 💓. Löytyi sekin jos mistäkin välillä.
Näiden lisäksi kävin ratsastamassa montaa muutakin hevosta, koulutin ja ratsutin. Pidin tunteja ja leirejä nuorille ratsastajille ja opetin ratsastamaan.
 |
Bohemo Donna Dk ja Rocky Dan omalla kotitallillamme |
Sitten tuli päivä v. 1999, kun minä olin jo oireillut pitkään. Heinänpöly ja puru kävivät henkeeni kovasti. Lääkäri totesi minulla astman ja terveyden takia hevososista oli luovuttava.
Päivä, jota kukaan ei haluaisi tulevan. Päivä, jota suren yhä edelleen. Ei hevosia, ei elämää. Sairastuin vaikeaan masennukseen ja olin itsetuhoinen. Ikävöin hevosia ja hevostytön elämää. Rakastin boksin siivousta. Kun hepat tuli sisälle ja alkoivat piehtaroida puhtaissa puruissaan...kun Däni hörisi porkkanapussin vilahtaessa tai Toke rämppäsi juoma-automaattia aamuisin ja kun menit antamaan ruokaa, tuo iso eläin venytteli etujalkojaan maha maassa saakka. Miten onnekas ja onnellinen olinkaan. Minulla oli mahdollisuus harrastaa noin hyvää vaikkakin kallista harrastusta. Tulen siitä olemaan aina kiitollinen. Sanattoman kiitollinen.
Lähes 20 vuotta palkinnot ja valokuvat odottivat varastossa päivää parempaa. Vasta pari vuotta sitten kykenin ajattelemaan hevosia kyynelehtimättä. Näen jatkuvasti unia, että hevoset ovat syöttämättä tallissaan ja olen ne sinne unohtanut. Tämän surun käsittely alkoi siis vasta äskettäin. Jouduin paneutumaan tähän hevoselämään kun minusta tehtiin juttu Kodinkuvalehteen (ilmestyi 09/2020). Itkin lehden teon aikaan enemmän kuin elämässäni koskaan. Itkin, katsoin kuvia ja kerroin tarinaani lehdelle. Kun toimittaja pyysi, että voitaisiinko lehteen ottaa kuva hevostallilla, mietin miksi ei. Jotain sillä reissulla avautui. Kävin ensimmäistä kertaa Rocky Danin haudalla, annoin pienen palan sydäntäni takaisin hevosille, joita en aiemmin ollut pystynyt antamaan.
Nyt olen päässyt pikkuisen taas hevoselämään kiinni. Hieman peläten, mutta kaiken sairasteluni takana häämöttää unelma hevostallista kotonani. Se on unelma, jonka aion toteuttaa. Se auttaa minut jaksamaan. 💗
Kommentit